Edellisessä osassa tapahtunutta: Salama ja Ilona Sateenkaari olivat juuri naimisiin mennyt, super-rakastunut, pariskunta. Pian paljastuikin että kahdesta on tulossa kolme ja he eivät olisi voineet olla onnellisempia. Salama edistyi urallaan ja kasvimaallaan, ja Ilona huhki liikunnan parissa - ainakin silloin kun raskaudeltaan pystyi. Lopulta perheeseen syntyi tyttö, Ruska, josta varttui syötävän suloinen taapero. Ilona on toistamiseen raskaana, ja synnytys lähestyy.

---




Synnytyksen lähestyessä Salama oli alkanut todella odottaa pienokaisen syntymistä, vaikka häntä oli alkuun vähän hirvittänytkin toisen lapsen saaminen niin pian Ruskan syntymän jälkeen. Hän löperteli vauvamahalle kaikenlaista, ja Ilonaa vähän huvitti miehensä hassuus.





Salama ja Ilona olivat edelleen todella rakastuneita, he sopivat saumattomasti yhteen. Edes pienen lapsen hoitamisesta johtunut väsymys ei latistanut heidän romantiikkaansa. Miten mahtaisi käydä sitten, kun toinen lapsi syntyisi?





Siinä paha missä mainitaan, Ilonan synnytys käynnistyi ja Salama hyppi seinille: "Sairaalaan, meidän pitää lähteä sairaalaan!" Salama puoliksi kiljui. He lähtivät kohti autoa.





Öhöm. Hienoa toimintaa Salama... Ilona joutui ajamaan sairaalaan, eikö aviomies voisi tässä tilanteessa toimia kuskina? :D





Useiden tuntien jälkeen Ilona sai syliinsä käärön, pienen pojan. Toivoinkin että Ilona ja Salama saavat pojan, ja uskon että kaksi lasta riittävät hyvin Ilonalle ja Salamalle. Poika sai nimen, Jaffa. :) Pojalle olikin muuten paljon vaikeampaa keksiä nimeä joka liittyisi oranssiin, monet nimivaihtoehdot jotka tulivat mieleen kuulostivat niin tyttömäisiltä. :D Tässä Jaffan tiedot:

piirteet: sottapytty, sekopää
horoskooppi: jousimies
suosikit: lastenlaulut, hodari, limetti





Ilona päätti pyytää hyvän ystävänsä ja entisen kämppiksensä kylään ja samalla näkemään hänen lapsensa. Ilona oli vähän yllättynyt, kun ovesta astuikin sisään vampyyriksi muuttunut ystävä.

"Oho, olet vähän... muuttunut sitten viime näkemän." Ilona sanoi hieman arastellen.
"Kyllä, olen muuttunut, mutta en koskaan tekisi pahaa sinulle tai perheellesi. Toivottavasti voimme olla vielä ystäviä?"
"Totta kai." vastasi Ilona, ja hymyili jo, vaikka oli vieläkin vähän epäileväinen.





Ilonalla on tällainen taito tehdä kunniaa toisille simille. Liekö tämä perujaan Ilonan koulutaustasta, koska hän on käsittääkseni käynyt jonkinlaisen sotilaskoulun aikanaan.







Vaikka Ilona ja Salama olivat onnellisia, tuntui silti näköjään Ilonastakin mukavalle kerrankin pilkata Salamaa jostakin parhaalle ystävälleen. Miehet kun eivät välillä, no, ihan tajua. ;D





Samaan aikaan Salama koitti kovasti opettaa Ruskaa puhumaan, eikä tiennyt mitä viereisessä huoneessa kikateltiin.





Salama oli niin kiireinen, että puutarhanhoito jäi iltamyöhään tai joskus jopa seuraavaan aamuun. Salama kyllä piti elämästään sellaisena kuin se oli, mutta muisteli välillä kaiholla sinkkuaikojaan. Vapaa-aikaa oli aivan eri tavalla ja saattoi huoletta nukkua pitkään... Mutta ei hän silti olisi vaihtanut vanhaa elämäänsä nykyiseen, koska rakasti syvästi perhettään.





Ilonallakin oli huonot hetkensä, vaikka hän oli yleisesti ottaen mitä mainioin äiti. Hän harvoin jätti lapsiaan huomiotta, ja huolehti molemmista hellyydellä. Silti Ilonakin oli välillä väsynyt, ja kotona päivät pitkät oleminen kävi tylsäksi. Onneksi Salama sentään oli siitä ihana, että töistä päästyään antoi Ilonan lähteä viettämään välillä laatuaikaa kodin ulkopuolella. Se antoi Ilonalle jälleen voimia arkeen.





Vauvana saatu lelu oli tullut Ruskan rakkaimmaksi leikkikaveriksi. Ihan hyvä siltä kannalta, että toisen sukupolven haasteessa mainitaan mielikuvitusystävien kanssa ystävänä pysyminen. Tuossa lelussa on silti jotain äärimmäisen greepyä, hyi... 8<





Myös Jaffa sai lahjaksi kyseisen lelun, joten näyttää siltä että haastetta toteutetaan kaksin kappalein ja lasten kasvaessa nurkissa pyörii kaksi oviaukkoja tukkivaa mielikuvitusystävää. Jei.





Kun lapset olivat päiväunilla, saattoi Ilonakin kovin väsyneenä ollessaan ottaa torkut. Äitinä olo ei sinänsä ollut hassumpaa, töissä ei pahemmin otettu torkkuja keskellä päivää.





Salama vaikuttikin aikalailla rasittuneemmalta kuin Ilona. Joskus hänen silmistään paistoi väsymys. Mutta hänen oli pakko yrittää paiskia töitä mahdollisimman hyvin, koska tällä hetkellä perheen tienestien karttuminen oli pääasiassa hänen harteillaan. Ilona sai kyllä viikkostipendin kerran viikossa, mutta sillä ei pitkälle pötkitty.







Joskus Ilona kaipasi kovin töissäkäymistä, ja niinpä hän päätti eräänä iltana lähteä työpaikalle Ruska mukanaan. Salama jäi huolehtimaan Jaffasta.





Eipä Ilona ollut ehtinytkään käydä paloasemalla, mutta nyt hän halusi mennä tutustumaan tulevaan työpaikkaansa.





Ilona katseli innoissaan ympärilleen. Sitten hän laski Ruskan maahan leikkimään ja suuntasi paloautolle.





 Ilona alkoi huoltaa paloautoa, jota muut asemalla työskentelevät (tomppelit) eivät ilmeisesti olleet huoltaeet auto ollenkaan, koska se oli aivan karmeassa kunnossa, samoin palohälyttimet. Ilona jäi pitkäksi aikaa ja huolsi laitteita. Eihän hän halunnut, että simit joutuivat odottamaan apua tulipalojensa keskellä siksi, että hänen työkaverinsa olivat näin saamattomia...







Salama oli väsymyksestä huolimatta hyvä isä. Hän huolehti molemmista lapsistaan, eikä jättänyt vastuuta yksistään Ilonalle.





Eikä Salama unohtanut vaimoaankaan, vaan kohteli tätä vieläkin välillä kuin he olisivat vasta tavanneet. Esimerkiksi osti kimpun ruusuja tai kehui kuinka kaunis Ilona oli. Rakkaus ei siis ollut kuihtunut vaikka heillä oli kaksi pientä lasta ja siksi joskus raskasta.





Kun lapset oli saatettu maailmaan, Ilona saattoi taas aloittaa kuntoilun tosissaan. Hän selvästi nautti itsensä rääkkäämisestä salilla ja muiden liikuntamuotojen avulla. Ilona olikin loistokunnossa ja melkoinen lihaskimppu.





Aika oli jälleen kulunut nopeasti ja tuli Jaffan syntymäpäivä. Pojasta kasvoi...





... suloinen taapero! Mukavaa että Jaffa ja Ruska taitavat kuitenkin olla vähän erinäköisiä lapsia. Joskus on vähän tylsää, jos jokainen lapsi perheessä näyttää toistensa klooneilta. Jaffalle laitoin vähän vaaleammat hiukset, joten he ovat erinäköisiä siltäkin kantilta.





Salama oli innoissaan Jaffan kasvaessa - hän oli aina haaveillut pojasta, jolle opettaa miestenjuttuja kun poika varttuisi. Salama tuntuikin touhuavan enemmän Jaffan kanssa kuin Ruskan kanssa, vaikka eihän pojalle vielä voinut miestenjuttuja niin tässä iässä opettaa.





Vain osoitus jälleen siitä, miten nämä kaksi ovat lääpällään toisiinsa... :D







Minäkään en pidä roskien viemisestä, mutta en sentään näytä tietääkseni noin vihaiselta kun kuskaan
niitä roskakatokseen... Onko jokin vialla, Salama...?

"Murh."

Ota siitä nyt selvää.





Ilona oli palannut työelämään ja kohtasi ensimmäisenä työpäivänään tämän viehättävän sim-neidon. Ilona ystävystyi hänen kanssaan, mutta jostain syystä tämä sim ei enää ilmestynyt paloasemalle myöhemmin, ja ystävyyskin kuihtui.





Tuli Ruskan syntymäpäivä ja pienen tytön oli aika kasvaa lapseksi. Kylläpä päivät olivat menneet hurjaa vauhtia!





Ruskasta tuli todella nätti lapsi. Oikeasti. Tuohan on kuin posliininukke! Suorastaan pelottavaa.

Ruskan uusi piirre: hajamielinen





Lastenhoitaja sai jälleen töitä, koska...





... Ilonan töissäkäynti jatkui säännöllisenä. Vaikka Ilonasta oli ollut mukava olla kotona, hän ei voinut kieltää, ettei olisi ollut tohkeissaan kun pääsi pukeutumaan työasuunsa ja sammuttamaan paloja. Adrenaliini, sitä hurjapäinen Ilona oli kaivannut elämäänsä kotiäitinä ollessaan.





Ruska sai aloittaa maalaamisen harjoittelun, koska toisen sukupolven simit eivät saa tehdä uraa, vaan heidän pitää tienata rahansa maalaamalla, kirjoittamalla romaaneja tai katusoittamisella. Niinpä jonkin taidon kehittäminen ei ollut huono idea, vaikka Ruska olikin vasta lapsi. Välillä mietin, miksi lapset eivät voi soittaa soittimia Sims 3:ssa. Muistaakseni Sims 2:ssa ainakin pianoa lapset pystyivät soittamaan. Sims 3:ssa lapset eivät voi soittaa mitään, mikä on minusta hassua. :o





Vaikka Ilona kävikin töissä, hän osallistui edelleen lastenhoitoon siinä missä Salamakin. Joskus oli pakko herätä yöllä myöhäänkin huolehtimaan Jaffasta. Nyt vasta Ilona ymmäsi kuinka raskasta oli käydä töissä JA hoitaa lapsia. Iltaisin Ilona kaatui sänkyyn ja nukahti hetimiten, niin raskasta arjen pyörittäminen oli.





Mitä olisikaan Sateenkaaren perhe tehnyt ilman lastenvahteja? Tässä kuvassa on lastenvahti, Ruusa, joka huolehti usein lapsista vanhempien lähtiessä töihin. En voinut olla laittamatta merkille, että Ruusa on todella nätti sim. Jaffakin katsoo Ruusaa jotenkin vähän oudosti... :D Mutta Ruusa ei olisi huono lisäys sukuun, jos niikseen tulee.







Sitten tuli se hetki, jota olin kauhunsekaisin tuntein odottanut... Lelun muuttuminen eläväksi ei näyttänyt Ruskaa hätkähdyttävän, mutta tuo vaan on niin greepy. No, ei voi mitään, sen kanssa on nyt pakko elää, yhyy. :<





Seriously.

Lakkaa tuijottamasta Ruskaa, sinä pelottava mikälie... nukke!





Onneksi lelu muuttui Ruskan nukkuessa takaisin "elottomaan " muotoonsa. Kuinka hulluksi olisin tullut, jos tuo kummajainen olisi tuijottanut koko yön lasta, apua.





Ruska näytti kovasti pitävän mielikuvitusystävästään, niin paljon kuin minua tuo heppu ahdistaakin. Joten ei kai siinä mitään sitten, ainakin Ruska sai leikkiseuraa eikä tuntenut oloaan yksinäiseksi.





Koska perheen koko oli suurentunut, talokin sai laajennuksen. Ilonalle ja Salamalle rakennettiin erillinen makuuhuone, ettei heidän enää tarvinut nukkua samassa tilassa kuin missä keittiö on. Talo oli silti pieni eikä olohuoneesta ollut tietoakaan, mutta talouden varat alkoivat karttua pikkuhiljaa, joten pian voitaisiin ehkä rakentaa olohuonekin.





Tuli myös Jaffan aika kasvaa lapseksi!





Vau, Jaffasta kavoi myös todella soma sim, voisi jopa sanoa että hyvännäköinen, tai ainakin tuon perusteella Jaffasta kasvaa aikuisena aika pakkaus. :D Varokaahan sim-tytöt!

Jaffan uusi piirre: onnekas





Myös Jaffa jatkoi ystävyyssuhdettaan lelunsa kanssa. Hän päätti pitää pienen "teehetken" lelunsa kanssa. Jaffan lelu ei sentään ole vielä muuttunut eläväksi, mutta se on kai kohta edessä.





Ruska oli aloittanut pitkän koulutaipaleensa ja puursi läksyjensä parissa. Usein vanhemmat auttoivat läksyjen kanssa, mutta välillä Ruska tykkäsi tehdä ne itsekseenkin. Ruska oli jollain tapaa vähän erakkomainen lapsi, hän viihtyi yksin, eikä kovin paljoa ripustautunut vanhempiinsa. Eniten hän vietti aikaa lelunsa kanssa.





Jaffa sai alkaa hioa kirjoitustaitoja tulevaa silmällä pitäen. Voi kylläkin olla, että Jaffa saa kehittää esimerkiksi myös maalausta, koska kirjoitustaito ja romaanien kirjoittaminen on mielestäni vähän tylsää pelissä.





Perhe aamupalalla, mutta missä Jaffa?





Jaaha, siellä... Toinen elävä nukke talossa, lisää greepyyttä! No siis läppähään tämä on osittain, mutta satun pelkäämään ja inhoamaan vatsastapuhujanukkeja, ja nuo nuket jotenkin muistuttaa niitä. Olen joskus muksuna traumatisoitunut kun olen nähnyt jotain vatsastapuhujanukkeihin liittyvää vanhaa kauhuleffaa. Että siksi kai koen nuo greepyiksi, vähän huvittavaa sinänsä... :D





Jos minua nuket ahdistavat, niin Salama puolestaan ihmetteli kun katseli poikansa juttelevan jollekin mitä Salama ei itse nähnyt.





"Pitäisiköhän tästä huolestua?" Salama mietti ja muisteli valkotakkisten miesten puhelinnumeroa.







Kieltämättä Jaffa vaikuttaa hetkittäin vähän sekopäiseltä, mutta hei... Hänhän on luonteeltaan sekopää, joten omalaatuisuus taitaa kuulua hänen kohdallaan asiaan. :D





Viikonloppuna vanhemmatkin saattoivat rentoutua ja siinä sivussa touhuta enemmän yhdessä lasten kanssa. Ruska oli iloinen kun Ilona suostui heittelemään palloa pihalla. Tällaiset laatuhetket vanhempien kanssa olivat jokseenkin harvinaisia, koska Ilona ja Salama olivat aina niin kiireisiä töiltään.





Ilona oli todella onnellinen perheestään. Vaikka työ ja urheilu olivat hänelle intohimo, hän ei katunut hetkeäkään sitä, että hän ja Salama päättivät hankkia lapsia. Ilona tiesi, että vanhenisi pian, ja oli onnellinen siitä, että ehti saada lapsia ennen ikääntymistä. Kuinka kolkkoa elämä olisi, jos ei olisi perhettä? Kylmät väreet niskassaan hän sulki ajatuksen pois tyytyväisenä siitä, että asiat eivät olleet näin. Hänellä oli perhe, tässä ja nyt.

---

No niin, uusi jakso on viimein tehty ja uutta jaksoa saattaa tulla lähiaikoina jos vaan ehdin tekemään, koska osaan on jo kuvat valmiina. Pelasin tosiaan peliä aika pitkälle eteenpäin sinä aikana kun blogger ei suostunut toimimaan (edes toisella selaimella). Mutta uudessa osassa nähdäänkin sitten teiniksi varttumista ja uusia yllättäviä romansseja. ;) Sitä työstäen,

- Simskatti :)