---
Hääyön jälkeen Mimmi heräsi kun kuulas aamuaurinko paistoi hänen kasvoilleen ikkunasta. Mimmiltä meni hetki muistaa, että hän oli juuri mennyt eilen naimisiin Jaffan kanssa. Ajatus nosti hymyn hänen kasvoilleen. Hän vilkaisi Jaffaa, joka nukkui yhä makeasti hänen vierellään. Mimmi päätti antaa Jaffan nukkua, joten hän nousi hiljaa ja hiippaili vessaan aamupesulle.
Samoihin aikoihin Ruska keskusteli puhelimessa sopivasta asunnosta itselleen ja Vanamolle. Hän oli löytänyt mielenkiintoisen ja sopivan oloisen asunnon heille, ja ilokseen huomasi sopivansa kauppoja omistajan kanssa. Ruska hyvästeli perheensä ja lähti sitten Vanamon kanssa autolle.
Ruska ei ollut lainkaan suruissaan siitä että hänen täytyi muuttaa pois lapsuudenkodistaan ja asettua omilleen. Päinvastoin, tuntui jotenkin helpottavalta päästä pois ja aivan uusiin maisemiin. Ja nyt häntä eivät enää rajoittaisi legacyn säännöt, hän voisi hankkia työpaikan ja tehdä muutenkin mitä huvittaa!
Hankin itselleni Supernatural-lisäosan (mikä on tähän mennessä osoittautunut hyvin turhaksi hankinnaksi, lisäosa ei innosta minua yhtään vaikka olinkin joskus yliluonnollisen ystävä... :P), ja ensimmäinen "yliluonnollisuus" mitä sain pelissäni todistaa oli tämä; Jaffan mielikuvitusystävä oli muuttunut nukesta oikeaksi simiksi, jonkin bugin takia todennäköisesti, koska en ikinä muuttanut nukkea simiksi! Heti kun sain tuon miekkosen takaisin pienen nuken muotoon, tungin sen vauhdilla Jaffan tavaraluetteloon ja siellä se saa tästedes pysyä, nyt kun minun ei tarvitse enää pitää nukkea talouden jäsenenä (koska tarvitsi sääntöjen mukaan vain aikuiseksi kasvuun asti, HUH!). Hyvästi pelottavat nuket!
Jaffan sim fu -taidot ovat alkaneet kehittyä, ja touhu ei näytä enää nykyisin naurettavalta vaan paikoittain jopa coolilta. ;)
Musiikkitaitojen, kunnon ja sim fu'n kehittämisen lomassa Mimmi joutui silloin tällöin juoksemaan vessaan kiireesti. Vielä hän ei osannut aavistaa, mistä pahoinvointi johtui, mutta eiköhän pian Mimmille valkene, mistä on kysymys.
Tehtyään pitkän uran palomiehenä, ja vieläpä hyvin etevänä sellaisena, Ilona päätti siirtyä eläkkeelle. Päästän simini hyvin harvoin eläkkeelle, mutta Ilonan kohdalla se oli vähän pakko ja toisaalta ihan hyvä ratkaisu. Pakko siksi, että ilmeisesti Supernaturalin mukanaan tuoman bugin takia yksi työtehtävä jäi oudosti jumiin Ilonan kohdalla niin, että työtehtävää ei pystynyt suorittamaan, mutta hälytys ei lakannut soimasta ja se alkoi vähän keittää. Mutta Ilona oli eläkepäivänsä ansainnut, niin kovin hän oli paiskinut töitä ja elämänpalkkikin oli jo jonkin aikaa ollut täynnä, joten päätin antaa Ilonan nauttia vapaasta viimeiset elinpäivänsä.
Jaffa ja Mimmi riensivät juhlistamaan eläke-uutista, mutta miksi ihmeessä Jaffalla on tuo kyltti? :D Noh, se jäänee mysteeriksi.
On tullut aika esitellä taloa, nyt kun oranssi sukupolvi on ottanut vallan ja talo on määrä muokata enemmän oranssin kuin sinisen sävyiseksi. Siniseksi jäi ainoastaan Ilonan ja Salaman makuuhuone, muu osa talosta sai ylleensä oranssipainotteisen sävyn. Oranssin värin kanssa oli aika kiva sisustaa, tuli ainakin raikkaita ja pirteitä huoneita. :) Seuraavassa kuvia uudistetuista huoneista:
Salama nautti elämästään täysillä. Hän edistyi urallaan mallikkaasti ja tunsi olonsa kaikin puolin onnelliseksi. Näkeehän tästä kuvastakin miten onnelliselta hän näyttää. :)
Mimmin pahoinvointi oli lopulta todella osoittautunut raskausoireeksi. Mimmi oli todella onnellinen raskaudesta ja niin oli myös Jaffa. Pariskunta alkoi odottaa esikoisen syntyä kovalla innolla.
Mutta sukupolvea koskevan haasteen toteuttaminen piti pariskunnan kiireisenä. Jonkin insrtumentin, kunnon ja sim fun täydellinen hallinta eivät olleetkaan ihan äkkiä saavutettu haaste. Jaffa ja Mimmi rehkivät joka päivä uupumukseen asti kuntoilun tai sim fu'n merkeissä, ja sitten he vielä harjoittivat soittotaitojaan. Saa nähdä onnistunko toteuttamaan tämän haasteen. Pääasia kai olisi, että Jaffa toimisi sääntöjen mukaisesti, mutta olen ottanut sen linjan, että säännöt koskevat ainakin oman harkintani mukaan myös perijöiden puolisoita.
Hörähdin ääneen, kun tämä kovin aristokraattisesti ja kultakello kädessä kulkeva voro (ainakin vaatteista päätellen) käveli kuntosalille kuin vähintään naapuruston tärkein sim. Ehkä kyseessä on naapuruston rikas kriminaali-konna? :D
Salama oli edelleen oma neuroottinen itsensä. Vaikka perheellä oli ollut varaa ostaa parempi hella, hänen oli näköjään edelleen varmistettava, ettei se ole päällä.
Mimmin isä tuli eräänä iltana vierailulle ja meinasi revetä liitoksistaan, kun Mimmi kertoi raskaudesta ja esitteli jo kovasti pyöristynyttä mahaansa. "Minusta tulee isoisä!" Mimmin isä hihkui ja rutisti lujasti tytärtään.
Pian Mimmi kuitenkin huomasi isän olevan allapäin, ja kun meni kysymään mikä on hätänä, isä vakavoitui ja kertoi Mimmin äidin nukkuneen pois. Uutinen sykäytti Mimmiä myös, mutta hän yritti pysyä vahvana:
Niinpä hän lohdutti isäänsä ja yritti parhaansa mukaan piristää tätä. Mimmi oli toki surullinen, mutta hän oli jo jonkin aikaa ajatellut, että äiti ei eläisi enää pitkään. Hän oli ollut pitkään sairas ja vanhakin. Isän suru oli kuitenkin Mimmille raskas pala. Isä oli aina ollut hänelle rakas ja läheisempi kuin äiti. Niinpä hän lupasi isälleen olevansa yhteyksissä.
Myös Salama halusi pitää yhteyttä toisessa osoitteessa asuviin perheenjäseniinsä. Niinpä hän päätti eräänä iltana piipahtaa Ruskan ja Vanamon luona.
Ruska ilahtui kovin kun näki isänsä ja kutsui hänet sisälle. Salama hämmästeli kodin hökkeliä ulkokuorta ja vaatimatonta sisustusta. Hetken hänestä tuntui todella pahalta, kun Ruska oli joutunut muuttamaan näin hääppöiseen taloon ja muu perhe asui mukavasti ja aina vaan vaurastuneempana isossa talossa... Mutta kun Salama katsoi tytärtään, hän näki, että tämä todella näytti onnelliselta. Ehkä Salama oli turhaan huolissaan.
Heidän juteltuaan koko pitkän illan, Salama jätti haikeana jäähyväiset tyttärelleen.
"Muistahan tulla sinäkin meillä käymään, olet aina tervetullut!" Salama sanoi ennen kuin lähti kohti ovea.
"Totta kai, ja soitellaan!" Ruska vastasi iloisesti.
Jaffa oli hurahtanut harrastustensa myötä niin kovasti urheiluun, että välillä hän ei voinut olla kiinnittämättä huomiota isänsä liikkumattomuuteen.
"Sinä istut kaiket päivät töissä koneella ja sitten tulet kotiin ja istut taas! Miten kroppasi kestää?" Jaffa saarnasi aamiaispöydässä.
Salama vaan myhäili ja jatkoi syömistä. Hän ei jaksanut ottaa poikansa kaikkitietäviä juttuja kovin vakavasti, vaikka niissä ehkä vähän perää olikin.
Rahan tienaaminen katusoittamisella oli jokseenkin heikkoa... Yleensä simit eivät jää kuuntelemaan soittoa, kuten tässäkin kuvassa voi huomata, mitä nyt tuolla on ehkä yksi sim (kengistä päätellen)... Ja toisekseen soittotaitojen täytyisi varmaan olla todella korkealla, että rahaa alkaisi tulla oikeasti kunnolla. Onneksi Salama voi yhä käydä töissä, muuten voisi olla vararikko edessä... : D
Lopetettuaan soittamisen Mimmi huomasi Vanamon kulkevan kadulla ja meni tervehtimään. He eivät juuri tunteneet toisiaan, mutta olivathan he periaatteessa sukulaisia.
Kun Mimmi siirtyi soittamaan puistoon kitaraansa, näin tämän kovin rakastuneen näköisen hepun. : D Tämä on muuten itse asiassa sen ensimmäisestä osasta tutun "valkotukkaisen friikin" lapsi, älkää kysykö miksi tiedän. Mutta noin se juoksi kädet ristissä ja katseessaan tuhat sydäntä, että mitähän ihmettä. :D
Ensimmäinen täysikuu tuli, ja olin kauhuissani kun taloon ja koko naapurustoon lankesi tämä vihertävä kelmä valo... Ja sitten, minä kuulin sen... "ÖÖÖÖRRGGGGHHH".
Zombeja. Kaksi (toinen ilmestyi vähän myöhemmin). Minä vihaan zombeja, okei? Vihaan niitä kaikissa peleissä _aina_. Ja nyt niitä on simssissä, miksi?! Jaksoin katsoa näitä (vieläpä hyvin naurettavasti toteutettuja) zombeja huikean kahden täysikuun verran, sitten yksi zombi jumiutui tontilleni ja sain tarpeekseni. Löysin pelastuksen, nimittäin keinon päästä eroon näistä ärsyttävistä ja inhottavista olioista:
http://www.simscrossing.net/smf/index.php?topic=898
Hyvästi zombit! Voin sietää niitä muissa peleissä, mutta en simssissä!
Mutta sitten, kaiken tämän zombi-hässäkän aikana tapahtui jotain mitä en ollut osannut vielä odottaa: tuli Ilonan aika siirtyä tuonpuoleiseen. Salaman ilme... :(
Koko perhe suri Ilonan poismenoa, mutta raskaimmin tämän otti tietysti Salama, joka oli rakastanut Ilonaa niin paljon, ettei siinä ollut välillä edes mitään järkeä. Heidän rakkautensa liekki ei ollut sammahtanut missään vaiheessa, ja he olivat olleet mitä ihanin pariskunta. Surullista... <:(
Samaan syssyyn tuli Salaman aika vanheta. Tunnelta ei ollut kovin hilpeä, vaikka Jaffa ja Mimmi yrittivät iloita taustalla parhaansa mukaan.
Salama on symppis vanhuksenakin, oikea harmaahapsuinen herrasmies. Mutta Salama oli hyvin alamaissa eikä jaksanut juhlistaa syntymäpäiväänsä mitenkään. Hän oli niin surullinen vaimonsa poismenosta, ettei tiennyt miten maailma voisi jatkua ilman Ilonaa. Makuuhuonekin tuntui ahdistavan tyhjältä, kun Salama mietti, että jatkossa hän viettäisi yönsä siellä yksin. Ja pitkä aika olisi vielä edessä, ennen kuin Salama ehkä liittyisi Ilonan seuraan ja lepäisi haudassa vaimonsa vierellä.
Surun keskellä Jaffan ja Mimmin esikoisen syntymän lähestyminen loi vähän valoa pimeyteen. Salamakin odotti kovasti lapsenlapsen syntymää, mutta meinasi pakahtua surusta kun tajusi, että Ilona ei ehtinyt näkemään yhtäkään lapsenlastaan... Noh, elämän oli kuitenkin jatkuttava, sen Salamakin tiesi. Sitä paitsi, uusi elämän alku, Jaffan ja Mimmin lapsi, kantoi myös Ilonan geenejä mukanaan. Osa Ilonasta oli yhä täällä Jaffan, Ruskan ja tulevien lastenlapsien muodossa.
Tuo hullu paparazzi uhmasi zombeja ja hengaili pihalla kaikessa rauhassa... Minä en olisi kirveelläkään laittanut simejäni pihalle nyt. En todellakaan halua, että yksikään tämän perheen simeistä muuttuu tuollaiseksi örisijäksi.
Jaffaa vaivasi kuuhulluus, ja niinpä hän meni ja mäiskäytti isäänsä poskelle. Korrektia Jaffa... Noh, minkäs kuuhullu hulluudelleen mahtaa... '-__-
Aamu saapui ja kammottava kuun kajo katosi viimein helpotuksekseni, kuten myös zombit. Juuri sopivasti tulikin Mimmin synnytyksen aika!
Ja näin saatiin maailmaan Jaffan ja Mimmin esikoinen, Noki-niminen tyttö! :) Tässä Noen tiedot:
piirteet: sohvaperuna, paha
horoskooppi: vaaka
suosikit: kantri, syksyn salaatti, merensininen
Vai että paha? Noh, sehän taitaa sopia mustan sukupolven asetelmiin varsin hyvin. Tässä mustan sukupolven haasteen ohjeiden suora käännös suomeksi:
Sukupolvi kolme
Väri: Musta
Haaste: Äärimmäinen epäonnistuminen
Musta on synkkä ja oikukas. Musta on valon puuttumista ja täten yksinäisyyttä. Musta on epäonnistumista, ainakin tämän haasteen kohdalla. Viime sukupolvessa kaikessa oli kyse elämän valoisasta onnellisesta puolesta. Tämän sukupolven kohdalla ei ole väliä, mitä he haluavat... heidän epäonnistumisensa merkitsee. Ja sisarusvihaa ja eripuraisuutta???? MITÄ ENEMMÄN SEN PAREMPI!!!!
- Sim ei saa valita unelma-ammattiaan ennen kuin on saavuttanut "vastakohtaisen" uran huipun
Esimerkki: Haluaa saavuttaa tanssijanuran huipun: täytyy päästä sotilasuran huipulle
Käytä omaa arviointikykyäsi sen suhteen mitkä urat ovat vastakkaisia
- Simillä täytyy olla joko epäonninen tai surkimus -piirre
- Mustan sukupolven simeillä on vaikeuksia luoda suhteita ihmisiin. Ehkä heidän pitäisi mennä hautausmaalle etsimään ystäviä. Täytyy olla vähintään kaksi (ei perheenjäseniä) kummitusystävää.
- Perijän täytyy olla musta lammas*
*Musta lammas, tämän haasteen tapauksessa, tarkoittaa simiä, jolla on kaikkein heikoimmat suhteet vanhempiinsa/sisaruksiinsa. Teini-ikäisenä he "kapinoivat". Pelaajan täytyy täyttää kaikki "kapinointiin" liittyvät toiveet jotka tulevat teini-iässä (Täyttä elämää-lisäosa).
-
Tästä tulee mielenkiintoista, ja ei, se ei ollut sarkasmia.
Jaffa ja Mimmi palasivat kotiin esikoisensa (vai pitäisikö sanoa mustan pahanilmanlinnun?) kanssa. Jaffa oli yhtä hymyä kuten oli Mimmikin. Minkä suloisen nyytin he olivat saaneet omakseen?
Jaffa tarttui isän velvollisuuksiin ja tehtäviin hanakasti. Mimmi pähkäili hetkittäin, oliko kyse "uutuudenviehätyksestä", mutta oli kyllä tyytyväinen kun Jaffa osallistui lapsenhoitoon eikä jättänyt kaikkea vastuuta hänelle.
Silti Mimmi huolehti pienokaisesta mielellään. Hän ei olisi malttanut jättää Nokea yksin ollenkaan, mutta lopulta hän ymmärsi, ettei voinut joka hetki vahtia lapsensa unta ja laiminlyödä itseään. Lopulta hän teki kompromissin ja kävi aina välillä tarkistamassa, olihan Noella kaikki hyvin.
Pian Mimmi ja Jaffa saivat kuitenkin vähän laskeutua vaaleanpunaisista kuvitelmistaan ja todeta, että vanhemmuus oli välillä myös raskasta. Erityisesti öiset heräämiset Noen itkuun ottivat molemmilla voimille.
Pariskunta yritti huolehtia myös siitä, ettei romantiikka päässyt kuolemaan lapsen synnyttyä. He eivät kuitenkaan olleet loppujen lopuksi ehtineet olla kovin kauaa naimisissa kun Noki syntyi, ja kahdenkeskinen aika oli täten jäänyt melko lyhyeksi. Mutta onnellisia he olivat silti, eivätkä katuneet sitä että olivat jo halunneet lapsen. Noki oli heidän molempien silmäteränsä.
Joskus Jaffa kaipasi äitään ja tämä olisi varmasti iloinnut Noen kanssa olemisesta. Jaffa kävi välillä haudalla muistelemassa Ilonaa, joka oli ollut niin hyvä äiti.
"Mahdanko minä ikinä olla yhtä hyvä vanhempi kuin sinä?" Jaffa kuiskasi haudalla.
Salaman puutarhaan oli alkanut ilmestyä mitä erikoisempia kasveja sitä mukaa kun hänen puutarhanhoitotaitonsa kehittyivät. Tämä kasvi näytti vallan erikoiselta, eikä minulla ollut sen kasvaessa mitään hajua, mitä Salama oli kasvattamassa!
Perhe sai lisäystä toisessakin muodossa. Pieni koiranpentu sai kodin Sateenkaaren perheen luota. Pieni Stella-pörrökasa oli niin suloinen, että ihme kun kaikki eivät heti hemmotelleet pentua täysin piloille.
Koti sai mukavan pienen kodikkuuden kasvattajan, kun olohuoneeseen hankittiin takka. Nyt perhe saattoi nautiskella takkavalkeasta.
Suloinen! :>
Pian takka osoitti vaarallisen puolensa ja sytytti tulipalon olohuoneessa. Onneksi Stella oli kaukana takasta, kuinka karmeaa olisi ollut, jos pentu olisi jäänyt liekkien uhriksi... Salama päätti taitavana nikkaroijana ottaa takan paloturvallisuuden tehostamisen huolekseen. Sen jälkeen ei nähty enempää tulipaloja olohuoneessa.
Jaffan sim fu -taidot alkoivat kehittyä jo kunnioitettaviksi. Hän osasi jo halkaista levyjä käsillään, kylläkään ei vielä vahvasta materiaalista tehtyjä. Mimmi, hieman Jaffan taidoista jäljessä, ihaili miehensä taitoja piilottelematta.
Noen syntymä oli auttanut Salamaa pääsemään vähän jaloilleen Ilonan kuolemasta. Lapsenlapsi toi paljon iloa ja valoa hänen päiviinsä, vaikka suru painoi häntä edelleen. Pikku hiljaa haavat paranivat ja Salama yritti taas nauttia elämästään. Mutta ihan ennalleen tämä sim ei koskaan Ilonan kuoleman jälkeen tullut. Jotenkin hän vetäytyi omiin oloihinsa paljon enemmän kuin ennen, erakoitui, ja selvästi kaipasi yhä vaimoaan.
Noen syntymäpäivä saapui ja pientä tyttöä juhlisti koko perhe suurella riemulla!
Noesta kasvoi valloittava taapero, soma tyttö! Ja kuinka viattomalta näyttääkään tämä tyttö, vaikka paha onkin... >:) Mutta onko Noki niin viaton kuin miltä näyttää?
---
Huh, olipa jotenkin pökkelis-tökkelis tämän kirjoittaminen... On niin kulunut aikaa siitä kun pelasin tämän jakson tapahtumia, että oli vähän hankala saada tarinaa aikaiseksi. Olen edennyt pelissä jo niin pitkälle, Noki on jo aikuinen! o_O No, onpahan matskua moneen jaksoon... Kun vuodatus kenkkuili kuvien kanssa, pelasin eteenpäin, ja nyt huomaan että pelaan mieluummin kun kirjoittelen tarinaa, höh. Noh, yritän kuitenkin jatkaa tätä. Ärsyttää kun peli lähti selkeästi tarinan etenemisen edelle silloin kun blogger sekoili, nyt se sai lisää etumatkaa kun vuodatus kenkkuili, ja on tosiaan tylsä kirjoittaa jos pelaamisesta on iät ja ajat. Ja en osaa olla pelaamatta perheellä, koska tekee mieli pelailla sillä, möh. :(
Hirveä vuodatus, sori. Mutta niin, sori jos teksti oli tönkköä. Alkaa unohtaa mitä piti kuvista kirjoittaa, niin sitten tekstistä tulee helposti jäykkää.
Seuraavassa osassa perhe kasvaa edelleen, mutta kuinka monella lapsella? Luvassa on myös keski-iän kriisiä, kiukuttelevia muksuja ja lisää turtle-ilmeitä... Seuraavaan osaan siis ja tästä osasta kommentteja toivoen,
- Simskatti :)
Kommentit